(Kuvat ja jutut ) pk.urheilukalastajat@gmail.com

Syksyinen kuva seuran mökiltä 26.9.2021

Seuran venetsialaisia vietettiin 25.9.2021. Illalla satoi tihkusadetta, mutta koko paloi hyvin.

Kuvassa Toni Rissanen

Syöntikalat uistelemalla. Venekunta Marko Kettunen ja Toni Rissanen. Syyskuu 2021

Järvilohen tarina.
Lähde :Pohjois-Karjalan sähkö

Kesäkeittiö ulkoapäin. Valmistuu kevät /kesä 2021

Kesäkeittiön panelointia 21.11.2020

Rakenteella oleva "Kesäkeittiö" Kuva 17.10.2020 talkoista

Ikkunoiden asennusta. Kuva 17.10.2020 talkoista

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö täyttää 20 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi se on kerännyt parhaita paloja suomalaisten kalastusmuistoista.

Poimintoja suomalaisten mieleenpainuvimmasta kalastusmuistoista:

Mannerheimintiellä ei napannut:*
Hälytyskeskus ilmoitti laitapuolenkulkijan heittelevän virveliä Mannerheimintiellä. Onneksi vahinkoja ei ollut tapahtunut. Sain hieman pahapäisen kaverin maijaan kertomalla, että tästä nappaa huonosti, mennään Toivonkadulle, väsyttelin sieltä eilen parikiloisen hauen.
"Kalastaja" pääsi pahnoille. ? Mies

Saaliina romanttinen kosinta:
*Miesystäväni sai minut tykästymään kalastuksen saloihin ja opetti kaiken heitoista uistinten vaihtoon. Yhtenä kesäiltana kun olimme kalassa meren rannalla, halusi mieheni tarkistaa siiman virvelistäni. Sen ajan heittelin hänen virvelillään. Mies ojensi minulle virvelin, joka oli jo heitettynä ja pyysi testaamaan, että kelaako hyvin. Kelasin, ja kirosin, että taas jäi joku risu kiinni. Nostin ylös saaliini, joka oli muovipussikäärö, tässä vaiheessa ajattelin saaneeni jonkun pullopostin meren pohjamudista. Avasin käärön, jossa oli lappu pussissa: Mennäänkö naimisiin? Ja kun käännyin, oli mieheni polvistunut taakseni. Vastasin kyllä. ? Nainen

Legendaarinen ryöstökalastajamummo:
*"Päivää Päijänne, tässä on ryöstökalastaja Polvijärveltä", tuumasi 80-vuotias mummoni onkimaan aloittaessa. Legendaarinen lause on jäänyt elämään ja muistoihin mummon poistuttuakin. ? Nainen

*Sukellusvene vai valas?*
*Olimme veljeni kanssa Pohjois-Norjassa kalassa. Pyydystimme parhaillaan syöttikaloja pikku virveleillä isompia saaliita varten, kun yhtäkkiä veneen vieressä alkoi ISO tumma möhkäle nousta pintaan. Olin varma, että sieltä nousee sukellusvene, joita olemme muutaman kerran noilla vesillä nähneet. Heittäydyin veneen pohjalle pitkäkseni ja ehdin varoittaa veljeäni. Siinä taisi pikkuisen lirahtaa jo housuihin ennen kuin tajusimme mikä se möykky oli. Sieltä nousi valas veneen viereen noin 10 metrin päähän. Hetki meni ennen kuin sai kameran käyntiin, mutta kuvaakin lopulta siitä saatiin. ? Mies*

Lämmöllä vaaria kaivaten:*
*Lapsena vaari otti minut kalareissuille kaveriksi, jos lupasin istua hiljaa veneessä, etteivät kalat säikähdä. Oli ihana istuskella veneessä vaarin kanssa aurinkoisella järvellä. Kalaa en niin saanut, mutta uitin käsiä vedessä ja katselin lumpeita. Oli myös ihanaa olla vaarin kanssa kahdestaan, tärkeitä hetkiä, joita muistelen nyt lämmöllä vaaria kaivaten. ? Nainen*

*Kalamies vuodesta 1952:*
*Tapahtui n. vuonna 1952. Olin silloin alle kouluikäinen. Pyysin isää tekemään minulle ongen, että voisin onkia läheisen rautatiesillan alitse menevästä pikku purosta. Iloni oli suuri, kun toiveeni toteutui. Siima oli tavallista paksuhkoa pumpulilankaa, silloin ei nailonsiimaa ollut saatavana ja tuskinpa isä sitä juuri etsikään ja koho oli vanha pullon korkki ja paino vanha plommi. Koukku kai sentään oli oikea. Isän ajatus oli luullakseni, että ei sieltä puolikuivasta purosta kuitenkaan mitään tule, mutta saahan poika onkia. Olipa juhlava tunne, kun sain pienen ahvenen ja kannoin sitä kotiin ja ylpeänä esittelin vanhemmilleni. Siitä se alkoi lähes 70 vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva harrastus. ? Mies*

Merilohesta 50 markkaa/kg:
Saimme kerran verkolla Varsinais-Suomessa (Perniössä) 1980-luvulla eräästä lahden poukamasta 45 mm silmäisellä 14,5 kg perattuna (ei suomustettuna) painavan merilohen. Kala oli jäänyt hampaistaan kiinni verkkoon ja oli vähällä päästä irti, mutta eräs kalakaveri hyppäsi matalaan veteen ja kietoi sen paremmin ko. verkkoon ja nosti veneeseen. Olimme nuoria miehiä ja myimme kalan erääseen ravintolaan Saloon 50 markan kilohintaan. ? Mies*

Karma rankaisi kehuskelijaa:*
*Paras eli paskin kalamuistoni tapahtui viime talvena, kun minä onnistuin pilkkimään muovipussillisen ahventa ja mieheni sai vain muutaman hassun kalan. Kalamestaruushan nousi minulla siinä määrin suoraan hattuun, että suunnittelin jo kuvaa sosiaaliseen mediaan, jossa miehen muutama kala laitetaan toiseen keittiön altaaseen ja toiseen altaaseen minun valtava kalasaaliini tekstillä "ne kalastaa, jotka osaa". No karma rankaisi minua tästä suunnitelmasta heti rankemman kautta, sillä kalapussissani oli reikä ja kaikki kalat tippuivat hiljalleen välille matkalla rantaan. Autolle päästessäni jäljellä oli kaksi kalaa. Voin kertoa, että nykyään ylivoimaista kalasuoritustani kehuessani saan vastaukseksi "kohta on taas ahvenet pitkin jäätä". ? Nainen*

*Isät tunnustivat kalavaleet:
**Kalamuistoja on paljon, sillä isää se on aina kiinnostanut, ja sitä kautta myös minä ja pikkusiskoni olemme sitä harrastaneet. Hauskin muisto on varmaankin se, kun oltiin koko perheen voimin Porvoon saaristossa veneilemässä ja kalastamassa. Sisko, joka oli silloin noin 7-vuotias, nappasi hauen. Hän oli innoissaan, mutta samaan aikaan hauki pelotti, joten hän itki kelatessaan haukea rantaan. No, kun hauki saatiin ylös, otti isä siitä heti kuvan. Tämän oli sitten lähettänyt kaverilleen, ja huijasi saaliin olevan hänen! Kaverilta tuli myös haukikuva takaisin, jonka tämä kaveri oli kuulemma napannut. Illalla, kun isä soitti kaverilleen, myönsi isä, että hauki oli siskoni nappaama. Isän kaveri myönsi samalla, että myös "hänen" kalansa oli itseasiassa hänen poikansa saalis. ? Nainen*

Taistelee alasti joentörmällä:*
*Viime kesänä kolusin Suomen itärajan kalastuspaikkoja. Siinä eräänä iltana katselin kartasta sopivaa paikkaa iltapistolle. Paikaksi valikoitui syrjäinen pieni joki. Vettä satoi kaatamalla ja joen rantaan pääsi ainoastaan melkoisen rämeikön läpi. Joen vesi oli todella kirkasta ja vettä oli kohtuullisesti. Luottolusikka kiinni siiman päähän ja eka heitto. Pari kammenpyöritystä ja näin kuinka uistin kiilautui kahden kiven väliin. Epätoivo jo valtasi mielen, että sinnekö se mun paras uistin jäi. Yritin siinä vesisateessa nyppiä uistinta irti ylävirrasta, alavirrasta, ei vaan lähde irti. Noh päätin siinä sitten, että uistin ei sinne jää, ei muuta kuin vaatteet pois ja kahlaamalla käyn irrottamassa uistimen. Olin siinä joentörmällä alasti ja päätin kerran vielä rämpäyttää siimaa, josko lähtisi irti, lähtihän se. Pari kammen pyöräytystä ja näin kuinka iso jokihauki iskee kiinni. Ultralight-kalavehkeet olivat aivan kaksin kerroin ja seuraavaksi sai pelätä kestääkö vapa ja siima. Aikani alasti kalan kanssa taisteltuani sain ennätyshaukeni rannalle, 98 cm ja 7,8 kg. Hauki nätisti takaisin jokeen uimaan ja märät vaatteet takaisin päälle, siihen oli hyvä lopettaa tapahtumarikas iltapisto. Jälkikäteen on naurattanut se, että jos jollain on ollut riistakamera joen rannalla. On siinä mahtanut olla eriskummallinen kuvasaldo. ? Mies*

Mahanmuljahdus suoraan huppuun:*
*Tämä tapahtui joskus 90-luvun lopulla syksypuolella. Olimme kaverini Pekan kanssa sopineet, että lähdemme illalla tuulastamaan Puurijärvelle. Silloin siellä sai vielä liikkua ja kalastaa. Nykyisin luonnonsuojelualuetta. Minä ajelin illalla 50 km Pekan luo, että pääsemme kalaan. Odotukset isoista kaloista korkealla. Pekan luo päästyäni aloimme lastata hänen tarvikkeistaan ja talvihaalarit autooni. Vielä ennen kuin järvelle lähdimme, sanoi Pekka käyvänsä vessassa, kun vatsa hieman kiertänyt illan aikana. Odottelun jälkeen pääsimme suuntaamaan muutaman kilometrin matkan järvelle. Varusteet veneeseen ja haalarit päälle. Ilma oli tosi viileä ja sumuinen. Alkumatkan soudettiin järvelle päin Kauvatsanjokea pitkin. Järvellä ei pystynyt soutamaan, koska siellä ei mennyt kuin hieman venettä leveämpää kulku väylää. Minä työnsin veneen perästä kuusesta kuivatulla seipäällä. Pekka oli veneen keulassa valon kanssa ja tähyili, näkyisikö iskettävää kalaa. Hieman matkaa mennessämme, hän huudahti, että työnnä äkkiä tuohon pieneen saarekkeeseen, jossa sähköpylväs sijaitsee. Nyt mahassa muljahti pahasti. Rantaan päästyämme Pekka hyppäsi maihin ja tolpan taakse asioilleen. Sitten hän tokaisi "nyt helpotti". Odotin ja katselin sumuista ilmaa ja samassa Pekka huudahtaa saaresta: ?Saatana, suoraan huppuun. Heitä puukko sieltä veneestä tänne.? Noiden lauseiden jälkeen kaikui pimeässä ja sumuisessa Puurijärven illassa minun nauruni, jolle ei meinannut tulla loppua. Pekan haalarin huppu jäi saarelle ja me suuntasimme takaisin lähtörantaan. Tätä kalareissua muistellessa tulee vieläkin nauru ja hymy naamalle. ? Mies*

Viimeinen kalastusreissu:*
*Rakkain kalastusmuistoni sijoittuu viime lokakuuhun ja Thaimaan vesille. Olen aina kalastanut isäni kanssa ? lapsuuden kesät olivat täynnä koko perheen kalareissuja, ja näin vanhemmiten kävimme muutaman kerran kesässä uistelemassa isän veneellä järvellä tai merellä. Noilla reissuilla puitiin elämää, maailmaa ja oltiin vain hiljaa. Tämä rakkain kalamuistoni jäi myös viimeiseksi kalastusreissuksemme. Elokuussa 2019 isäni sai tietää sairastavansa parantamatonta syöpää. Toiminnan miehenä hän myi pois rakkaat veneensä ja kalastustarvikkeensa ja osti itselleen liput Thaimaahan: kuuluihan lääkärin ennustamista maksimissaan muutamista elinkuukausista nauttia vielä täysillä. Isä oli reissussa kolme viikkoa, joista yhdeksi viikoksi pääsin itsekin lentämään Thaikkulaan hänen seurakseen ? tästä kiitos ystävilleni, jotka keräsivät minulle kolehtina lentolippurahat (siis useita satasia), jotta äkkireissuun pääsin. Thaimaassa kävimme isän kanssa viimeisen yhteisen kalareissumme. Vuokrasimme kalastusaluksen, sellaisen suuren puisen, joka kellui eteenpäin hissukseen. Vietimme merellä useita tunteja: minä veneen kipparin kanssa alkeellisilla vermeillä kalastellen, isä meri-ilmasta nauttien ja saalistani naureskellen. Tuo reissu on piirtynyt mieleeni: leppoisa tunnelma, aurinko ja isä huutelemassa niksejä, kuinka pelkän siimarullan avulla tuli kalastaa. Rakkaita reissuja isän kanssa on paljon, mutta viimeinen reissu on arvokkain muisto. Sillä hetkellä ehkä molemmat pystyimme unohtamaan isän sairauden ja hiipuvat voimat sekä vain nauttimaan yhdessä olosta ja meille rakkaasta, yhteisestä harrastuksesta. Isä nukkui pois tarkalleen kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olimme palanneet Suomeen. ? Nainen

Tarinat on kerätty sosiaalisen median ja verkkosivujen kautta. Niitä julkaistaan lisää Suomen Vapaa-ajankalastajien Facebook-sivuilla ja osoitteessa http://www.vapaa-ajankalastaja.fi

Kesäkeittiön valu 21.8.2020

Kuvassa Kettusen Make ja Aatos

5.7.2020 Piiricup onki Rääkkylä. Valmistautumista kisoihin

Kalojen punnitus

PKUK:n Buffetti möi kahvia ym, virvokkeita ja makkaraa

Kesällä 2020 rakennettu laavu niemenkärkeen. Kuvassa : Aatos Tekokoski

Kesällä 2019 rakennettu venelaituri

Venelaituriin veneellä tultaessa varottava kiviä

Pielisjoki ja Kuurnan kutualue järvilohelle

Video: Sanomalehti Karjalainen

Lohen istutus Pielisjokeen

Video: Sanomalehti Karjalainen 8.5.2020

Kalastusjuttuja mailmalta...

Kuvat otettu 18.3.2020

Kesää odotellessa...

Pikkujoulun viettoa seuran mökillä

Pikkujoulu 2019 seuran mökillä

Syksyinen luonto Höytiäisellä

Seuran mökillä olisi sahattavaa ja pilkottavaa.- Talkoisiinkin mahtuu hyvin. Seura tarjoaa ruoat talkoolaisille. Ota yhteyttä Aatokseen.

Höytiäisen kalasauna Munatsussa. Suosittelen käymään ( t. Keijo)

Hiekkaranta. Sopii hyvin perheen pienimillekin uimareille. Kuva otettu 15.10.2019

Seuran "Venetsialaiset" 5.10.2019 Joutenlahdessa

Seuran " Venetsiaisten" ruokailua. hirveä ,karjalanpaistia, perunoita, salattia ...

Nyt ei pidetty talkoita. ...

Höytiäinen. Kuva. Johanna Pietarinen

Kuva Johanna Pietarinen

Talkoo kahvitauko

"Meku" menossa kalaan.

Terassin rakennusta seuran mökille.

Kuvassa Risto Partanen laavulla

Ala-koitajoki

Uistelua Pielisjoella. Saalista ei tullut, mutta nätti oli syksyinen luonto.

Uusi takka on saatu valmiiksi, lattia odottaa toista lakkausta

Painoa kalalla 6,040kg digipuntarilla mitattuna. Pielisjoesta, kylän uistelukisoissa. Pyyntivälineenä uistin, ylös saamisen varmistuksena käytetty apuna atrainta. Venekunta Piiroinen Juuso ja Piiroinen Iivari.

"Kartonon Kummitus" Soikkeli

Pölystä puuhaa

Make ja Meku talkoissa

Se on hieno tunne, kun pääsee ensikertaa omalla veneellä kalaan. Kuvassa Mikko Immonen

Vekarus

Tänään(26.5.) olin TSL.n Joensuun seudun opintojärjestön järjestämällä ulkoilu ja virkistysretkellä Vekaruksella, joka on Joensuun hienoimpia ulkoilualueita. Puhuin noin 40 hengelle jokamiehenoikeuksista, kalastuksesta ja tietysti Pohjois- Karjalan Urheilukalastajista. Kalassa tuli käytyä, mutta saalista ei tullut. Edellisenä päivänä oli saatu 2.6 kg taimen. Paikka on hieno ja sopii hyvin myös liikuntarajoitteisille. Kannattaa käydä katsomassa.

t. Keijo

Nyt tämä "suoraveto" takka saa lähteä

Takan purkutalkoot 19.5.2018

Ponttilattia purettuna. Rakennettu vuonna 1928.

Lattian eristeenä oli olkia ja hiekkaa.

ruokailutauko

Nätti oli Höytiäisen pinta. Ei näkynnyt onkioita rannalla...

Seuran "Mökki"

Ulkosauna talvella

Seuran "Mökki"

Jäiden lähtöä keväällä

Aitan pystystalkoot, kevät -17

Aitan pystystalkoot

Seuran 90- vuotis juhlista. Kuvassa seuran kunnia pj. Jouko Kauppinen Keskellä. Kesä -17

Kuva seuran 90- vuotis juhlista